"En sano sitä ääneen, mutta sinä kuiskaat: - Minulla on varmasti syöpä". Sanat pysäyttäisivät kenet tahansa meistä. Kaija Harjusen perheen elämänmenon nuo sanat pysäyttivät kesän ollessa kauneimmillaan vuonna 1996. Seuraavat kolme vuotta kuluivat raskaassa sumussa - loppua ei näkynyt ja aikaa ennen alkua ei enää edes jaksanut muistella.
Kaija Harjusen runokirja kertoo äidin ja pojan kokemuksista, onnen löytymisestä pienistä asioista, kun arjen seuralaisena on lapsen leukemia. Kirjassa on kaunis akvarellikuvitus, joka on taiteilija Marjukka Paunilan käsialaa.
Korisi on tyhjä.
